Jokaisessa työyhteisössä on ihmisiä kenen kanssa ei vaan voi tulla toimeen, ei vaikka kuinka yrittäisi. Helpompi on siis pysyä mahdollisimman kaukana kyseisistä naamoista...

Erehdyin tässä menneellä viikolla kahvipöytään "väärien ihmisten kanssa".  Tarina kyseisestä hetkestä on lyhyt ja mitätön. Siinä kuitenkin mielestäni kiteytyy negatiivisen ja itsekeskeisen ihmisen toiminta erittäin hyvin.

Kävelen siis kahvipöydän ohi viemään kesken olevat työni sivummalle, aikomuksena juoda kupillinen kahvia ja vetää ehkä jotain murkinaa. Työtoverini Valittaja oli aikeissa tehdä saman, ainakin metelistä päätellen "Eikö täällä ole taaskaan tuoretta kahvia? Aina sama juttu, ei mitään hyvää syömistä eikä edes kahvia! Olis se nyt vähintään reilua laittaa uudet kahvit valumaan jos jättää pannuun reilun kupillisen painettumaan..." ja sama valitus jatkui koko sen ajan kun asettelin tavarani ja kävelin siihen keittimelle. "noh, minä voin laittaa tässä samalla ne uudet tippumaan kun ei siihen kauaa mene, eikä ole iso homma" (vink vink) sanoin Valittajalle.
Valittaja istui kahvipöytään ja alkoi marista kahvipöydän ILMAISISTA antimista, kuinka ne nyt tänään oli taas niin huonot ja nahistuneet... Kahvi oli valunut ja hain sitä itselleni kupillisen, istuin kuuntelemaan Valittajaa, joka oli nyt tuoreen kahvin myötä siirtynyt valittamaan työn määrästä ja muiden työn laadusta. Onneksi en ollut tilanteessa kaksin Valittajan kanssa vaan muutama muu työtoveri ylläpitivät keskustelua hänen kanssa... Valittaja hakee toisen kupin kahvia ja mietin itsellekin vielä puolikkaan kupin maistuvan : "olistko kaatanut mulle samalla puoli kuppia?" kysyn samalla kun kävelen kulman takana olevalle keittimelle. Valittaja: " ei täällä ole kun minulle". Aha, okei, noh, siihen se lykkäsi pannun johon jäi lusikallinen kahvia pohjalle, kuumalle levylle ja minä lopetin tauon.

Näin meillä. On ne MUUT typeriä kun ei uusia kahveja laita...

Hitto mikä tampio.